Kaikki aiheet: Kokemäki

Tulkkilan museosillalta katsoessa Kokemäenjoki virtaa leveänä kaupungin halki kohti Poria ja Pohjanlahtea. Silta on Kokemäen epävirallinen tunnus, joka näkyy niin yritysten logoissa kuin tapahtumien nimissäkin. Joki antoi nimensä koko vesistölle, Suomen neljänneksi suurimmalle, ja sen varrelle syntyi yksi Satakunnan vanhimmista keskuksista: myöhäiskeskiajalla koko maakuntaa kutsuttiin usein Kokemäenkartanon lääniksi.

Kokemäki herättää muistoja ajasta, jolloin piispa Henrik kulki saarnamatkallaan Satakunnassa. Perimätiedon mukaan hän vieraili täällä, ja kaupungin vaakunassa on yhä hopeinen piispanhiippa. Piispa Henrikin rintakuva pitää tarinaa elossa, ja keskiaikainen Huovintie kulki Turusta Kokemäen kautta joen vartta pitkin. Rautakauden ja keskiajan muinaisjäännökset kertovat, kuinka varhain ihmiset asettuivat näille rannoille. Pyhän Marian sakasti, Ulkomuseo ja Koskenperkaaja ovat paikkoja, joiden kautta vanha Kokemäki on yhä läsnä, ja Jussinpuisto sekä Pyhänlahdenpuisto tarjoavat vihreää keskustan kupeessa.

Kokemäen nimikkokasvi on kosteiden rantojen keltakurjenmiekka ja nimikkoeläin töyhtöhyyppä, ja pitäjäruoiksi on valittu graavilohi, lohikeitto ja Hilja Vienosen piparkakut.